- Siitä, kun olet kaavaillut tokokisoja kuukauden parin päähän ja huomaat treenaavasi useampana kertana viikossa agilityä ja tokotreenit jäävät vähemmälle.
- Lukemiesi blogien agilityvideot eivät enää ole tylsää hepreaa vaan äärimmäisen mielenkiintoisia ja jopa opettavia sekä ne jaksaa katsoa alusta loppuun.
- Huomaat etsiväsi youtubesta agilityä koskevia videoita, jos niistä vaikka paljastuisi kuinka opettaa koiralle jokin tietty este tai hakeutuminen esteelle.
- Kaavailet kisoja tulevalle vuodelle vaikka koirasi tuskin osaa esteitä omasta ohjauksesta puhumattakaan.
- Agilitytunnit eivät olekaan enää kalliita vaan niihin laittaa ilomielin rahansa ja pohtii vielä ehtisiköhän jossain vaiheessa käydä vielä oma toimisesti treenaamassa.
- Koiran (ja oman) lihaksiston huolto tuntuu entistä tärkeämmältä, koska onhan agility urheilulaji.
Meidän talvilajiksi onkin muodostunut agility. Saa nähdä miten sitten kesällä käy, kun alkaa maastokausi ja tokoilukin on mielekästä ulkokentillä.
Sitten viikon kuulumiset. Maanantaina Ketkun kanssa käytiin agilitytunnilla. Saatiin ohjeet keinun opettamiseen bang game -tyylillä. Ideana siis tämä. Tunnin aiheena oli pois päin käännökset ja niistoperjättö. Meille selkeästi vaikeampaa oli pois päin käännökset. Ohjaaja oli aina myöhässä ja koira teki ihme piruetteja välissä. Saatiin onneksi ohjeet kuinka voidaan treenata tätä koiralle lihasmuistiin ihan kotona. Niistopersjättö oli sitten helpompi ja luontevampi meille. Enpä olisi aiemmin ajatellu, että agility on oikeesti haastava laji!
Tiistaina hain Tepsun takaisin ja paimennettiin samalla reissulla. Teho on kehittynyt ihan hirveästi! Nyt pitäisi vaan saada ohjaaja kehittymään etenkin lampaiden lukemisessa, jotta saataisiin yhteistyö kunnolla toimimaan.
Keskiviikkona oli taas Ketkun tokot KSSK:lla. Koska en voi olla ylistämättä koiraani totean taas että Ketku on paras. Uskomatonta miten pieni asennemuutos omistajassa saa näin paljon muutosta aikaan koirasta. Ketku osaa nyt ihan oikeasti rauhoittua silloin, kun ei tehdä mitään. Kuitenkin asiaan. Tehtiin kaksi kertaa ryhmäpaikkis, josta ekalla Ketku nousi istumaan liikkurin käskystä, mutta toka oli ok. Sitten otettiin seuraamista, jolle on ruvettava tekemään jotain. Asenne on todella hyvä, mutta tekniikka kusee pahasti. Liikkeestä istuminen super vaikka tehtiinkin pareittain. Kaket oli edenneet taas astetta pidemmälle ja takapalkka näyttää toimivan hyvin. Luoksetulossa otettiin vain liikkurin käskyttämistä, johon ei tule reagoida. Ja eihän se reagoinutkaan. Otettiin metallin palautusta vinoistakulmista molemmille puolille 3 toistoa. Hyppynoudossa eka kiersi esteen, koska esteen vieressä oli meidän ruokakippo. Toka oli hyvä. Lopussa vielä paikalla istumisia, joissa palkkailin tiheästi jottei keskittyminen herpaantuisi. Mahtavaa huomata miten oma keskittyminen vaikuttaa koiraan, heti kun itse oli 100% mukana niin johan oli koirakin. Leikkiminenkin oli mahtavaa tuossa mielentilassa.
Torstaina laiskoteltiin treenien osalta, mutta perjantaina jatkettiin taas agilityn merkeissä Hanin ja Ketkun kanssa MAreenalla. Itsenäinen reenivuoro oli kyseessä ja mukana oli myös Mirkan Hulan kanssa. Tehtiin ihan kivan tuntuista rataa, jossa huomattiin tärkeäksi opettaa Ketkulle esteen kiertäminen. Meidän rata katkesi aina 5-6 estellee, koska Ketku ei osaa kiertää estettä käskystä. Muuten tosi helppo ja mieltä kohottava rata. Ja Ketkun puomi kontaktit on upeet. Otettiin erikseen bang game -tyylillä keinua ja Ketkuhan se innostu asiasta. Omatoimisesti pyrki pamauttamaan keinua ja välillä päätti jopa tarkota takajaloilla pamauttamista, jotta pääsisi kontaktille 2on2offiin. Hauska koira, on siitä rappusten peruuttamisesta yms. ollut selkeesti hyötyä. Sitten ihan erikseen yksittäisellä hypyllä treenattiin kiertämistä sekä pikkasen poispäin käännöksiä. Lopuksi treenattiin kakeja takapalkalla. Nyt Ketku rupeaa tajuamaan s-i vaihdon idean ja käyttää jo kohtuudella aivojaan hommassa.
Hani pääsi taas lopussa hömppäagiliitämään ja voe, että oli mummokoira iloinen! Ei uskoisi, että kesällä mittariin pamahtaa jo 9 vuotta.
Sitten viikon kuulumiset. Maanantaina Ketkun kanssa käytiin agilitytunnilla. Saatiin ohjeet keinun opettamiseen bang game -tyylillä. Ideana siis tämä. Tunnin aiheena oli pois päin käännökset ja niistoperjättö. Meille selkeästi vaikeampaa oli pois päin käännökset. Ohjaaja oli aina myöhässä ja koira teki ihme piruetteja välissä. Saatiin onneksi ohjeet kuinka voidaan treenata tätä koiralle lihasmuistiin ihan kotona. Niistopersjättö oli sitten helpompi ja luontevampi meille. Enpä olisi aiemmin ajatellu, että agility on oikeesti haastava laji!
Tiistaina hain Tepsun takaisin ja paimennettiin samalla reissulla. Teho on kehittynyt ihan hirveästi! Nyt pitäisi vaan saada ohjaaja kehittymään etenkin lampaiden lukemisessa, jotta saataisiin yhteistyö kunnolla toimimaan.
Keskiviikkona oli taas Ketkun tokot KSSK:lla. Koska en voi olla ylistämättä koiraani totean taas että Ketku on paras. Uskomatonta miten pieni asennemuutos omistajassa saa näin paljon muutosta aikaan koirasta. Ketku osaa nyt ihan oikeasti rauhoittua silloin, kun ei tehdä mitään. Kuitenkin asiaan. Tehtiin kaksi kertaa ryhmäpaikkis, josta ekalla Ketku nousi istumaan liikkurin käskystä, mutta toka oli ok. Sitten otettiin seuraamista, jolle on ruvettava tekemään jotain. Asenne on todella hyvä, mutta tekniikka kusee pahasti. Liikkeestä istuminen super vaikka tehtiinkin pareittain. Kaket oli edenneet taas astetta pidemmälle ja takapalkka näyttää toimivan hyvin. Luoksetulossa otettiin vain liikkurin käskyttämistä, johon ei tule reagoida. Ja eihän se reagoinutkaan. Otettiin metallin palautusta vinoistakulmista molemmille puolille 3 toistoa. Hyppynoudossa eka kiersi esteen, koska esteen vieressä oli meidän ruokakippo. Toka oli hyvä. Lopussa vielä paikalla istumisia, joissa palkkailin tiheästi jottei keskittyminen herpaantuisi. Mahtavaa huomata miten oma keskittyminen vaikuttaa koiraan, heti kun itse oli 100% mukana niin johan oli koirakin. Leikkiminenkin oli mahtavaa tuossa mielentilassa.
Torstaina laiskoteltiin treenien osalta, mutta perjantaina jatkettiin taas agilityn merkeissä Hanin ja Ketkun kanssa MAreenalla. Itsenäinen reenivuoro oli kyseessä ja mukana oli myös Mirkan Hulan kanssa. Tehtiin ihan kivan tuntuista rataa, jossa huomattiin tärkeäksi opettaa Ketkulle esteen kiertäminen. Meidän rata katkesi aina 5-6 estellee, koska Ketku ei osaa kiertää estettä käskystä. Muuten tosi helppo ja mieltä kohottava rata. Ja Ketkun puomi kontaktit on upeet. Otettiin erikseen bang game -tyylillä keinua ja Ketkuhan se innostu asiasta. Omatoimisesti pyrki pamauttamaan keinua ja välillä päätti jopa tarkota takajaloilla pamauttamista, jotta pääsisi kontaktille 2on2offiin. Hauska koira, on siitä rappusten peruuttamisesta yms. ollut selkeesti hyötyä. Sitten ihan erikseen yksittäisellä hypyllä treenattiin kiertämistä sekä pikkasen poispäin käännöksiä. Lopuksi treenattiin kakeja takapalkalla. Nyt Ketku rupeaa tajuamaan s-i vaihdon idean ja käyttää jo kohtuudella aivojaan hommassa.
Hani pääsi taas lopussa hömppäagiliitämään ja voe, että oli mummokoira iloinen! Ei uskoisi, että kesällä mittariin pamahtaa jo 9 vuotta.
Ratapiirros


5 kommenttia:
Agilitykärpänen on hyvä tauti! Täällä kärsitään siitä myös, kovasti. Eikä kyllä näytä helpottavan vaikka nyt sentis on koira, jonka kanssa tätä kuumetta voi edes vähän lievittää.
Toi bang game vaikutti ihan toimivalta vaihtoehdolta tuohon keinuun, en ollut tuollasesta edes ennen kuullutkaan. Tosin Enyan kanssa tuollainen suunnitelma pitänee varmaan laittaa jäihin ainakin muutamaksi vuodeksi kun meillä ei todellakaan Enyan rohkeus(/koko) riittäisi tuollaiseen toimintaan. :D
Agilitypäivityksiä jatkossakin mieluusti lisää ja toi teidän uus bannerikuva on kiva!
Niin ja on mulla teitä vähän ikäväkin, tuu käymään Kannuksessa! <3
Joo en mäkää ollut aiemmin kuullu tommosesta, mut Janniina (ja sit myöhemmin agikoutsi) vinkkas asiasta ni innostuin heti varsinki ko pääsee taas kunnol naksuttelee. Sun täytyy tehä jo tieteellinen koe, miten toi bang game oikee onnistuu noin pienel koira ko Enya. Ja kirjotat heti blogii jos rupeet testaa asiaa!
Kiitos. Banneri on kerran munki mielee ja jaksoin nähä vähän vaivaa sen eteen. Ja niitä agilitypäivityksiä saat varmasti jatkossa lisää.
Tullaan kyl heti ko päästää Kannuksee käymää! :)
Heh, agilitykärpäsen puremasta ei kyllä ole parannusta. Se on vaan niin huippua. Ja mitä pidempään harrastaa, sen vaikeammaksi se käy! :D
Sen kyllä uskon! Ja tuntuu, että koko koiraharrastun on semmonen ettei siitä ole parannusta pois :D Oli se laji sitten mikä tahansa!
Peukkuja agilitykärpäselle ja sääliä rahapussille, se tuppaa kärsimään aliravitsemusta viimeistään sitten kun alatte kisata ;)
Lähetä kommentti