Jollei jouluna ole lunta...

Viikon päästä on joulu ja täällä eletään lokakuun keleissä. Ei ole kivaa, kun ulkona on kylmää, märkää ja pimeää. Tämä käy jo raskaaksi, kun syksyiset kelit vain venyvät ja venyvät. Kuka on vienyt talven? Meillä päin lunta ei olla juuri nähty ja pakkasetkin jääneet pitkälti haaveeksi. Ainoa hyvä puoli tässä on, että maastokaudelle ei näy loppua ollenkaan. Muuta hyvää tässä pimeydessä ei olekaan ja jaksamisen vuoksi pitää popsia vitamiineja purkista. Eihän tätä muuten kestä, kun eteensä ei edes näe iltaisin. Nyt ollaan kuitenkin tsempattu ja tänään käytiin treenamassa tokoa ja jälkeä. Niin joulukuussa treenataan jälkeä, ei sitä viime vuonna olisi uskonut.

Tokoon saatin treenikavereiksi Janniina. Ketkulle on kuukauden tauko tehnyt hyvää. Keke oli ihan täpinöissään kun pääsin reenaamaan. Treenattiin ensin luoksetuloja ja ruutuja vuorotellen. Luoksetulot oli hyviä, mutta nyt seisominen kärsi vauhdin kustannuskella ihan selkeästi. Vauhdin ollessa sopiva olivat pysähdyksetkin hienoja. Ruudussa Ketku teki taas klassisen virheen ja hakeutui luoksetulon lähtöpisteeseen, joka sijaitsi tänään ruudun oikealla puolella. Sain kuitenkin ohjattua Ketkun ruutuun noin kymmenellä stop ja ruutuun käskyllä. Sen jälkeen virhettä ei tehty vaan ruutuun haettiin hyvin. Tein yhden kokonaisen ruudun ja sitten hiottiin myös ruudusta juoksua seuraamispaikkaan. Nameilla tuli oikein korrektisti sivulle, mutta muuten Ketku tahtoisi kaahottaa vaan. Sitten, kun pahimmat höyryt oli päästelty paneuduin seuraamiseen. Ketku on ehkä hieman edessä, mutta se riittää mulle enkä ainakaan nyt rupea sitä korjaamaan. Koska kyse on muutamista senteistä. Juoksussa Ketku tuppasi tulemaan liian eteen, joten kielsin sanallisesti ja hyvin paikka korjaantui. Seuraaminen tuntui oikein kivalle ja Ketkukin oikein skarppasi.
Tauon jälkeen rumpattiin kakeja. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun mulle jäi aika neutraalifiilis kakejen jälkeen, koska yleensä vain ärsyynnyyn koko hommaan. M-s-i vaihdot tein ihan nami nokassa kiinni, koska istuminen ei ole vielä varma. M-i-s-m vaihdot tein muutaman metrin päästä ja maahanmeno seisomisesta rupeaa näyttämään kivalle. Sitä en edelleenkään ymmärrä miksi, oi miksi, Ketku istuu vaihdoissa vinoon. Ja aina samaan suuntaan vinoon riippumatta palkan anto suunnasta. Voisin melkein ottaa videota kakeista, jospa joku keksisi ratkaisun asiaan. Harkitsin myös, että käyttäisin Ketkun fyssarilla tai hierojalla, jos syy tähän istumiseen olisikin lihaksistossa?
Otettiin perään tunnareita ja nyt epävarmuus näkyi kapuloiden liikutteluna ja kanteluna. Kolmannella kerralla päätin, että voisin kieltää Ketkua nostamasta väärää ja katsoa miten se vaikuttaa niin juuri sillä kerralla tunnari oli hyvä. En sitten viitsinyt ottaa uudelleen, mutta ajattelin ensi kerralla puuttua tuohon väärien nosteluun ihan sanallisella kiellolla ja sitten katsoa miten se vaikuttaa. Sekä tietty vahvistaa haistelua ja etenkin sitä oman haistelua. Lopuksi tehtiin yksi tappometalli, joka oli super!

Tokon ajan metsässä meille oli vanhentunut kolme janaa, joiden pituus oli 10 - 15 metriä ja ikää kertyi melkein puolitoista tuntia. Eka jana oli lyhyin, mutta Ketku ei päässyt heti kiinni jälkeen ja sitten kun pääsi kiinni niin otti takajäljen. Saatin sitten harjoitella suunnanvaihtoa ja se ainut keppi löytyi. Toka jana oli fiasko eikä sitä keppiä löytynyt. Nappasin itse kepin ja näytin Ketkulle, että sori tää jäi ja vein koiran pois jäljeltä. Kolmannella janalla Ketkulle iski etenemispaine, joten aina kun Ketku poistui minun haluamalta leveyspiiriltä miltä janaa etsitään annoin eteen käskyn ja voimakkaan vartaloavun kohti janaa. Löysi hyvin jäljen, mutta lähti taas takajäljelle, joten toinen harjoitus siihen. Keppi nousi ja siitä bileet, kun oltiin selvitty janasta, päästy oikeaan suuntaan ja saatu se keppi, jonka avulla esiin tulee ihana vinkulelu. Tepsukin sai ajaa jäljen metsässä ja on se hyvä siinä hommassa!

Tällasta oli viime talvena.