Ketkun kanssa oltiin eilen APKY:n tottistreeneissä. Tehtiin ihan parin askeleen seuraamista, jossa pääsin vahvistamaan oikeasta paikasta. Mitään jääviä en viitsinyt tehdä, kun ei tuo seuraaminen vielä pelitä. Otettiin sitten noutoja. Tein tasamaanoudon kilon kapulalla ja eka palautus oli fiasko. Ketku piti kapulaa todella huonosti ja tiputti sen kerralla. Toinen nouto oli hyvä. Sitten tein molemmat esteet, joissa ainoa ongelma oli palautus. Ketku istuu mun eteen vinosti.. Tätä tehtiin sitten tasamaalla niin, että jätin Ketkun istumaan kapula suussa ja menin vinoon linjaan. Oikealta osasi tulla suoraan eteen, mutta vasen puoli oli vaikea ja liian suuresta kulmasta palautti vinoon. Lopuksi tein luoksetulon, jossa palkka tuli vauhdista. Pistin Ketkun tauolle ja tauon jälkeen tehtiin kentälle meno sekä ilmottautuminen. Ei ottanut painetta ihmisistä tällä kertaa.
Tänään sitten Retkun kanssa tokoiltiin tossa pihalla. Jatkettiin seuraamisen hinkaamista ja homma rupeaa näyttämään hyvälle. Sitten otin ruutua, jossa paikka taas hakusessa. Saatiin onnistuneita toistoja paikan suhteen vaikka useasti Ketku yrittikin jäädä nauhojen ulkopuolelle. Otettiin metsku kokonaan ja Ketkun tarttuessa kapulaan sanoin pidä, jolloin Ketku palautti kapulan korrektisti eikä kalistellut yhtään ! Harjoiteltiin ihan puukapulalla vasemman puolen palautuksia koko ajan kulmaa suurentaen. Sitten otettiin ruutu uudelleen ja nyt meni ekalla oikein. Isot bileet ja kerrankin osattiin lopettaa siihen. Yksi paikalla makuu, jossa häiriköin itse heittelemällä keppiä Ketkun ohi. Sitten ruvettiin rassaamaan kakeja. Mä en vaan osaa opettaa niitä. Ketku liikkuu ihan älyttömästi kakeissa koko ajan sivusuunnassa. Noh vihdoin ja viimein kaiken kikkailun jälkeen tajusin mennä seinän viereen treenaamaan, koska Ketku liikkuu vain toiseen suuntaan. Nyt oli ihan jees. Ei kai auta kun nöyrästi palata takaisin päin. Lopuksi tehtiin luoksetulo ensin kokonaisena, sitten pelkkä seisominen ja sitten pelkkä maahammeno, joista kaikista jäi hyvä fiilis :)
Huomenna olisi luvassa Ketkun kastraatio. Vähän jännittää, mutta jospa tuo naisten ajattelu jäisi vähän vähemmälle. Saahan sitä ainakin toivoa.
Tänään lenkillä olessani mietiskelin kuinka paljon itsensä, koiransa ja koko koirakon tunteminen auttaa koiraharrastuksessa. Pisimmälle pääsevät ne jotka tiedostavat vahvuutensa ja ennen kaikkea heikkoutensa sekä yrittäen parhaalla mahdollisella tavalla kääntää heikkoudet vahvuuksiksi. Nöyrät ja itseestään tietoiset ihmiset ovat niitä jotka pärjäävät. Totta kai pitää olla myös halua ja taitoa. Eilen treeneissa puhuttiin sitä kuinka nuori minä vielä olen ja ennen kaikkea kärsimätön. En millään tahtoisi jaksaa opettaa perusteita kuntoon enkä liikkeitä valmiiksi. Se antoi taas aihetta ajatella sekä sisua ja ajatuksen, että tällä kertaa teen kaiken huolella. En lähde enää kisaamaan keskeneräisen koiran kanssa vaan opetan sille kunnon pohjan ensin. Hiomista on aina, mutta kun pohja on kunnossa on helppo jatkaa eteenpäin. Siispä olen päättänyt tehdä parhaani ohjaajana ja olla mahdollisimman mustavalkoinen koirille arjessa. Päätin myös opettaa Ketkulle kunnolla voittajan liikkeet sekä jälkipuolen asiat kuntoon ennen seuraavia kokeita. Rakennan myöskin sen seuraamisen uudestaan, koska en halua menettää pisteitä turhasta. Onneksi on mahdollisuus koko ajan kasvaa ja kehittyä, joten peli ei ole mitenkään päin menetetty :)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti