Ollaan eletty viikko Kannuksessa ilman konetta, joten päivityksiä ette ole saaneet. Hitosti on taas tapahtunut ! Mm. meikän yo-kirjoitukset on vihdoin ohi ja matka kohti valmistautumista lähenee. Mutta aloitetaan vaikka joka syksyn kohokohdansta eli Särkivaaran leiristä. Kuten aina tähänkin asti lähdimme Ketkun kanssa ihan kahdestaan liikenteeseen. Leiri oli hyvin antoisa jälleen kerran ja kuuntelemalla oppi yllättvän paljon. Nytoähän tiedän miten opetan Ketkulle ohjatun noudon! Ketkun kanssa keskityttiin pk-tottikseen tulevien kisojen takia. Tehtiin ilmottautumisia, joissa Ketku sai ihan oikeasti palautetta muiden koirien tuijottelusta sekä tietysti palautteen oikeasta toiminnasta. Sitten opeteltiin vähän seuraamista ja saatiin hyvä neuvo tuon oikean paikan pitämiseen. Jäävissä ei ollut ongelmaa, mutta noudot oli kamalan vaikeita sen jälkeen, kun ilmottautumisessa olikin ikävä tuomari joka huomautti isoon ääneen muiden koirien katselemisesta. Ei Ketkulla loppujen lopuksi ollut kuitenkaan mitään ongelmaa tehdä Tytin kanssa yhdessä liikkeitä. Selvästikkään Ketkulle ei ole pidetty kunnon kuria, koska pasmat menivät pojalta ihan sekaisin aluksi. Kuitenkin kaikesta huolimatta niistä päästiin yli. Noutoja saatiin kuitenkin hinkata ja lopuksi aina eteenmeno.
Sunnuntaina meillä oli temppurata, joka oli mielenkiintoinen koska koiraa ei saanut palkata nameilla tai leluilla. Ja radalla oli jos jonkin näkösti lelua ja ruokaa :D Saatiin vielä ryhmä paikallamakuu lopuksi. Nähtiin leirillä Ketkun pentueesta Timo (S. Uljas Musta), Elmeri (S. Usko tai Älä) ja Lira (S. Urbaanilegenda), joka oli saapunut Norjasta asti vierailulle. Leiri oli mahtava, opettava ja oli ihanaa nähdä niin paljon kivoja koiria ! Ensi leiriä odotellessa taas.
Kuvista kiitos Katri Soinille !
Ketku temppuradalla
Sitten käytiin Ketkun kanssa lauantaina jälkikokeissa, joissa jäätiin ilman tulosta. Jäljellä kepeistä nousi 5/6, mutta olipa mukava jäljestää Ketkun kanssa. Esineillä olinkin valmis potkimaan puita, koska Ketku lähti esineruutuun juoksentelemaan ja oli semmoinen "mä en ole ikinä juossut irti". Uudelleen lähetyksestä otti painetta eikä enää irronnut. Ihmeen kaupalla saatiin kuitenkin yksi esine, joten maastot oli 153p. Ensi kisoihin opetan Ketkun esineruudun ja janan. Eihän se koiran vika ole, jos kerran ei olla opetettu asioita kunnolla.
Tottis oli toisaalta aivan mahtava, mutta silti ihan paska. Parasta oli se, että Ketkulla ei käynyt mielessäkään tehdä mitään idioottimaista ja oli joten koko ajan semmonen "mamma, mä yritän ihan tosissani olla kiltti koira, älä anna ton tuomarin syödä mua!" Varsin jännä kokemus, koska Ketku otti alussa jo ihan selkeästi tuomarista pieni painetta ja oli vähän semmonen "ää, vilkasin tota koiraa, nyt tuli loppu, auttakaa". Ja koko ajan paineistuminen heijastu yliaktiivisuutena ja semmoisena voisiko sanoa mielistelynä. (Mielistely ei varmaan ole ihan oikea termi, mutta ehkä kaikkein paras kuitenkin.)
Sitten liikkeet, seuraamisessa edisti koko ajan. Istuminen ok. Maahanmenossa istui ja törmäsi luoksetulossa, mitä ei ole koskaan treeneissä tehnyt. Seisomisessa Ketku seisahtui, mutta lähti luikkimaan mun perään. Tasamaanoudossa lähti tuomaan kapulaa hyvin, mutta pari metriä ennen mua mulkaisi tuomari ja kaarsi pois päin. Estenoudot ja eteenmeno olivat super <3 Ketku otti myös painetta laukauksista eikä pysynyt sitten paikallamakuussa vaan ekasta pamauksesta juoksi mun luo. Tottiksista 65p. Eli ei tullut tulosta tällä kertaa, mutta kaikesta huolimatta mulle jäi jostain syystä hyvä fiilis. Ketkun kanssa on vaan niin ihanaa tehdä, kun se rakastaa tekemistä eikä hyydy ! Nytkin paine näkyi ylienergisyytenä eikä suinkaan passiivisuutena. Tästä kokeesta opimme seuraavaa
- janalla opetellaan kunnon etenminen suoraan
- esineruutu rakennetaan kokonaan alusta varmalle pohjalle
- tottiksessa ammutaan usein ja aloitetaan ihan leikkiessä
- treenataa myös ilmoittautumista tuomarin kanssa
- hiotaan ja hiotaan
- ja pidetään hauskaa :))
Hyvästä fiiliksestä vielä sen verran, että Ketku on ollut ns. herrankuri kuurilla ja olen nipottanut sille pienimmistäkin huonoista eleistä muita koiria kohtaan. Homma on toiminut toistaiseksi ja aika hyvin ollaan unohdettu pahat mietteet. Kyllä Ketku on vain parasta.
Tepsun kanssa paimennukset ovat olleet viikon tauolla. Viime kerralla päästiin kuitenkin paimentamaan jo irrallaan laitumella ja on se pätevä paimenkoira. Ja selvästi rauhallisempi kuin Tom-veli, joten aika erilaisia paimennettavia. Tällä viikolla jatkamme harjoituksia !
0 kommenttia:
Lähetä kommentti